Sivut

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Fork you!

Ilta kului taas lusikkakorujen kanssa.


Tai tällä kertaa leikkelehaarukkakorun kanssa.
Alkujaan ostin haarukan kielopään takia, mutta tylsyyttäni vääntelin haarukkapäätä.
Ja huomasin, että siitähän tuli hieno. Vääntelystä vaan jäi tosi ikävät jäljet koruun.
Joten kävin ostamassa pienoishiomakoneen. Biltemasta vain 15e.
Hioin samalla koskemattomatkin osuudet.  Pinnasta tulikin tosi kiva.


Ruusurannerenkaan jämistä väänsin lusikkakorvakorut.
Kaapista löytyneet koukut on ehkä vaan liian hintelän näköiset lusikoihin nähden.
Oli melkoisen hankalaa kuvata näitä, kun oma kuva heijastui aina lusikasta.


Enään ei voi porata, niin loppuillan ihmettelen uusinta ostostani.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Spoon me

Aikomus oli tehdä tänään jotain pientä, 
mutta tämän kanssa värkkäilyyn mene puoli päivää


Eli ruusulusikoista rannekoru.


Yritin ensin naputtaa naulalla ja vasaralla reijän lusikan varteen.
Mutta lopulta oli pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön.
Melko kauvan sai porakoneellakin alpakkaa järsiä.


Sievän reijän sain aikaan ja pöytäkin vahingoittui vain vähän.


Tasaisella pihdillä sai väännettyä varttä ilman, että pinta kolhiintui.
Leikkurilla leikkasin lusikkaosan pois ja väänsin lenkit päihin.


Takaosaan suunnittelin ensin helmiä, mutta ne ei näyttänyt yhtään hyvältä. 
Niinpä tein hopealenkeistä piinaketjun. 
Keskellä meni muutama lenkki väärin. 
Huomaako sitä edes...


Valmis jay!


Mitenköhän alpakka kestää käytössä?

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kirja + vetoketju = lompakko

 Näin jossain blogissa aikoja sitten kirjan mihin oli jotenkin liitetty vetoketju.
Aikoja sitten ostin söpön pienen sananlaskukirjan kirpputorilta.
Eräänä iltana molemmat ajatukset putkahti yhtä aikaan ajatuksiin.
Poistin kirjasta sivut.
Saastän se tuleviin projekteihin. 


Heti alkuun tein virheen, kun päällystin kannen sisä ja ulkopuolelta degupace lakalla.
Yriten liimata vetuketjun sisäkanteen, erikeepperillä, kuumaliimala ja pikaliimalla.
Ja aina se irtosi...


Ajattelin siten tehdä sisukset kirjalle.
Sopivaa kangasta ei löytynyt niin päällystin nättin paperin kontaktimuovilla.
Ompelin sen sitten kiinni vetoketjuun.
Ompelu sai melko monet itkupoturaivarit aikaan.
Näin sain vetoketjuun enemmän tarttuma pintaa.
Hioin vielä kirjan sisäpuolelta, niin liima tarttuisi paremmin.


Sovitus vaiheessa huomasin, että sisukset on liian isot.
Itkun, saksimisen ja ompelun jälkeen sain siitä sopivan kokoisen.
Erikeepperiä, pikaliimaa ja kirjalompakko on valmis.


Tuosta  väliosasta tuli vähän liian pitkä, kun se menee tuolleen kuprulle, mutta...
ehkä seuraavalla kerralla onnistun täydellisesti.


Takakannessa lukee varmaan jotain hävyttömyyksiä:)

 



Myöhemmin hokasin!
Alkuperäinen vetuketjukirjahan on Raamattu:)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pakko tehdä jotakin...

Mahatauti ei ole mikään syy olla askartelematta.
Mihinkään kovin monimutkaiseen ei vaan pysty. 


Päätin sotkea paikkoja liitutaulumaalilla.
Kansi on paljon parempi mustana, kuin puunvärisenä.


Kämppä on täynnä purnukoita.


Ja langanpätkiä...


Minulla menee keräilyt helposti överiksi.
Lusikoita on tullut ostettua muutama kirpputorilta.
Osan ostin "hyväkuntoisina" netistä.
Meinasi tulla itkupotkuraivari, kun näin oikea kunnon.
Puhdistuksella sai vähän paremman näköiseksi... 
Enköhän näistä jotain kivaa keksi.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Vihaan ompelukoneita!

En ole koskaan ollut kovin innoissani ompelusta.
Lähinnä, koska ompelukoneet ovat kamalia.
Lanka on aina liian löysää tai ompelukone tekee vaan epämääräisiä lankapaakkuja.
Ja sitten kun olen valmis luovuttamaan, kone mystisesti parantuu....
Raivostuttavaa!
Puikot ei tee ikinä mitään mitään yhtä raivostuttavaa



Välillä on pakko kuitenkin yrittää räpeltää jotain ompelukoneellakin.
Löysin kirpputorilta ihanat farkut.
Ei niitä tietenkään voinut sovittaa, kun nehän voi olla likaiset hyi!
No nehän oli tietty liian isot.
Jes, kerrankin housut on liian isot! 


Taskut oli kuitenkin niin nätit, että housut oli pakko saada käyttöön tavalla tai toisella
Joko lihon vähän tai keksin jotain muuta.


Äiti huomautti, että käsilaukkuni alkaa olla vähän epäsiisti.
Hirveen huonotasoisia nykyään nämä Marimekon laukut!
Tästäkin sai maksaa ittensä kipeäksi eikä laukku kestä vuottakaan.

Koirankarvoja joka paikassa!!!!

En halunnut perinteistä "pylly" mallista laukkua. 
Päätin paloitella Marimekon laukun palasiksi, koska laukun malli on niin kiva,
ja käyttää palasia kaavoina


Muutaman itkupotkuraivarin ja koneelle kiroamisen jälkeen sain laukun kasaan.
Minusta tästä tuli tosi kiva!
Eikä tästä edes välttämättä huomaa, että laukku on tehty housuista.
Laukku on molemmilta puolin samanlainen.
Paitsi että toinen tasku meni vähän vinoon.
Joskus voisi auttaa, jos suunnittelisin etukäteen vähän
tai käyttäisin nuppineuloja.

Vähän alkoi jo laiskottaa niin ompelin Marimekon laukun sisätaskun uuteen kassiin.
Jossain vaiheessa musta lankakin loppui, joten saumat saattaa vähän sinertää,
mutta en jaksanut odottaa huomisiin.

Projektiin kului farkut melkein kokonaan. 
Etutaskuissakin oli timantteja.
Pitää niistä vielä viritellä jotain:)

torstai 14. helmikuuta 2013

Kaikki menee aina pieleen



Päätin leikellä sen liitutauluteipin jämillä lankahyllyyn
ettei pääsisi unohtumaan.


Pakko jakaa jonnekin, kun löysin kirpparilita näin söpön korun.
Tämä menee kasaankin niinkuin oikea viuhka.


+ Pakollinen ystävänpäivä sydän.
Yhtä solmussa kuin minäkin.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Pikateippausta

Minusta ainakin sähkökaappi on aivan turha rumistus eteisessä.
Joten heti kun näin tämän, säntäsin samantien liitutauluteipin kanssa sommittelemaan.



Ennen: tylsä:(


Jälkeen: Mahtava
Tämä on minusta tosi kiva parannus ihan ilman tekstiäkin. 
Erityisesti ilman teksti.
Varsinkin, kun minulle on liikaa vaadittu kirjottaa suoraan mitään.
Mitenköhän sähkökappi suhtautuisi mangneetteihin...


Virittelin tähän klipsukukkaroon sulkujärjestelmän.


En oikeen tiedä mikä tuo on viralliselta nimeltä.
Kaksi tiiviisti yhdessä viihtyvää metalli tankoa?
Kun niitä puristaa sivuilta kukkaro aukeaa.
Julmasti liimasin nuo jutut suoraan klipsuihin.
Aukeaa melko vaivalloisesti. En tykkää...

torstai 31. tammikuuta 2013

Notice me!

Eniten olen saanut blogiini osumia klipsuvirkkaus postauksen takia.
Joten ajattelin huomionkipeänä viritellä jotain jämäklipsuista.
Kaapissa on kesken jo melko monta virkkaus projektia, niin päätin viritellä jotain muuta.
Ohjetta en löytänyt niin päätin viritellä.


Pujottelin melko pitkään (olisko pari metriä) kaksinkertaiseen satiininauhaan klipsuja.
Lanka olisi voinut olla pitempi.
Puolessavälissä nauhaa oli hankala lisätä mutta onnistu sekin.
Olishan tämä mennyt tietty rannerenkaanakin. 


Sitten virittelin nurjalle puolelle kahden nauhan väliin lyhyempiä pätkiä .
Keskelle pujottelin nauhan josta tulee pohja ja sivut.
Pohja on siis vaan nauhaa.


Näin siis joka kerroksella.
Pystyssä oleva nauha siis klipsujen välissä olevien nauhojen välistä
ja sitten kiinnitetään nauhat ja kerrokset toisiinsa kiristämässä klipsut yhteen.
Eli siis hommahan on vähän niinkuin korin punomista.
Aluksi tästä tuli vähän lörppö, kun en vetänyt klipsuja tarpeeksi yhteen.
Sitä ei voi oikeen jälkikäteen korjata ilman kiukuttelua.


Näin jatkoin spiraalina ylöspän.
Jos kerrosten välit jää liian isoiksi,
kaventuu ne helpolla kiristämällä pysty nauhoista.
Tein tämän siis jäljellä olleista erilaisista klipseistä, joten pinta on vähän epätaisaisen näköinen.

Mutta voiko sitä syödä?
Homma loppu, kun klipsut loppu.
Vetoketjua tähän ei oikeen voi viritellä, kun suuaukko kaventuisi liikaa.
Ehkä virittelen jotain.



Tai sitten en. Tarkoitus olikin vain testata osaisinko...
Ja totta kai osaa;)

Tarkoitus olisi tehdä myös tällä tyylillä iltalaukku, jos jostain ilmestyy tölkkinvetimiä lisää.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

This blog needs to be about 20% cooler!

 Siitä asti, kun noin parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran sain My Little pony lelun, olen ollut koukussa!
Joskus teini-iässä on ollut muutama synkkä vuosi, kun myin osan poneistani.
Ja osa lähti kirjaimellisesti toiselle puolelle maailmaa, 
tästä olen vieläkin hieman katkera lähettäjille! ;)
Tässä ehkä puolet poneista. Kaikki ovat väliaikaisesti laatikossa, kunnes keksin minne kaikki asettelen.
Olen kyllä kovasti saanut uusia jäseniä laumaan kirpputoreilta.
G1 ponit elikä 80-90 luvun ponit ovat tietysti parhaimpia.
Jos joltain löytyy vielä kaapista niitä, niin voin ostaa!!! 
Kirpparilla ei näitä enään tule vastaan.


Nykyään on kovasti muodissa G4 ponit, 
jotka ovat nousseet suosioon My Little Pony: Friendship Is Magic Tv-sarjan kautta.
Viralliset G4 ponit ei miellytä, mutta nämä Blind Bag pikku ponit on ihania. 
En ole vaan saanut vieläkään yhtään ponia, jonka olisin halunnut saada:(


Rarity on paras poni, eiku Pinky Pie, eiku Fluttershy.....
Jostain niistä olisin halunnut tehdä rintaneulan, mutta kaikkea ei voi saada.


¨Tämähän periaatteessa näyttää vähän Pinky Pielta eikä?
Peittää ainakin laukun reijän mukavasti.

Kovasti odotan kolmannen kauden viimeistä jaksoa.

maanantai 28. tammikuuta 2013

When will young people learn that Dungeons & Dragons won't make you cool? ~ Philip J. Fry

Jaksoin odottaa aamuun asti ja liimaukset kestivät jo käsittelyä.


Normaaleista nopista tein kaulakorun. 
Yksi nopista on vähän erilainen, mutta minusta ihan kiva lisä.


Toiset korvikset.
Häiritsee hirveästi, kun en muista miten näiden noppien nimet meni.
Oliko se niin että d ja suurin luku?
Olisko nämä sitten D20 jaD12?


Tästä tykkään ehkä eniten.
Liimasin joka sivulle litistetyn kukan.
Jätän nämä kaksi viimeistä ihan riipukseksi.


Tämän tein viimeisenä ja tuo leikatuin välikappale on ehkä kaikkein paras tähän tarkoitukseen.
Nyt harmittaa.
Miksi viimeinen onnistuu aina parhaiten?


Samalla sotkemisella liimasin heijastinteippi ruusuihin hakaneulat taakse.
Hyvin heijastaa ainakin salamalla:)